Uusi alku

Olen nyt kaiketi pysyvästi muuttanut tuonne uuteen blogiini: Uusi alku, jos joku ei vielä sitä ole hoksannut koskaan katsoa. Aion pitää tämän blogin olemassa ja luettavana myöskin. Kenties vielä joskus täällä jotain julkaisenkin, jos tuntuu sopivammalta paikalta. Kiitoksia vain koko vaiheesta blogini parissa ja ihanaa on ollut myös lukea ja seurata teidän juttuja.

Heli

Letting go
Letting go makes me sad
and makes me smile.
Letting go of my fears
makes me strong.

Being vulnerable makes me
feel more life.

Being here and now
accepting
like I am
makes me empty,
and I guess,
makes me know who
I am.

There's no more to add
just life in life.
No more words,
more actions,
well intented
and hopefully wiser.

There's no need for analyses
I just am,
nore can I be anywhere else
so  I choose to do my best
and trust the Universe.

Surun meren sisällä velloessa,
miten saan hengähdystaukoa tuskalta?

Peräännyn keskukseen,
tuijotan ikuisuuteen.

Matkan ikiaikaisen teen,
unohdan, keskityn Itseen.

Ilon ja onnen löydän.
Rajat häipyy, maailma soi,
liekkeihin päädytään,
yhdistytään,
onni, autuus, kun turha jää.

<3

  Edellinen runo syntyi, kun selasin vanhoja kuviani. Se tuntui hieman vaikealta, herätti tunteita, joita en ollut ajatellutkaan. Tajuan, että syömishäiriöni on ollut syystä. Vaativa asenteeni on myös tehnyt minut onnettomaksi.
 
  Silti lempeydessä päätän hyväksyä, että en välttämättä pääse siitä asenteesta itseäni kohtaan heti eroon. Voin vain tehdä parhaani.

  Olen ollut henkisyyden myötä huolissani siitä, mitä sanoja käytän. Muun muassa juuri tuo tehdä parhaansa-fraasi on ollut arvostelun kohteena. Tehdä parhaansa - kenelle, kenen näkökulmasta, mikä on parhaan raja, miten se määritetään, kuka sen määrittää? No, joo.

  Tunnistan sen kyllä, kun olen rehellinen itselleni. Ehkä sitä tarkoitan, olen rehellinen tämän hetkisistä kyvyistä ja taidoistani.

  Olen käymässä vanhempien ja mummoni luona. Se tuntuu ihan mukavalta, mutta on myös haasteellista, kun ulkopuolelta tulee viestiä siitä, mitä muut odottavat minulta, ja huomaan itsekin, ettei ole aina helppoa olla, kun ei eläkään vain itselleen ja on siinä sitten totuttelemista.

  Tottakai se tekee minulle hyvääkin, niin kuin sosiaalisuus muutenkin. Saan myös vanhemmiltani tukea, myös retuperälle menneen talouteni selvittämiseen, mihin pyysin kyllä myös tukihenkilön apua, mutta kun kotiini tuli vesivahinko, pakka meni uuusiksi, ja oli entistä vaikeampi selvittää, mikä juuri tällä hetkellä on tärkeää ja olennaista. Päätin, se on tänne tulo.

  Se, mitä olen jo tähän mennessä jälleen löytänyt itsestäni, myös suhteessa läheisiini, on arvokkaampaa kuin, mitä olisin varmaankaan enää tutuissa kuvioissani löytänyt, ja tuskin olin valmis edessäni oleviin haasteisiin, koska jumitin niin paljon, ja ajatukseni olivat jo ajat sitten kulkeneet samoja ratojaan, ja niin myös käyttäytymiseni ja tekemiseni. Pieniä edistysaskeleita tapahtui, mutta oli tuskaista, kun olosuhteet suorastaan puristivat kasaan, kun en kyennyt näkemään enää omaa arvoani ja tarkoitustanikaan kunnolla.

  Nyt jaksan suhtautua jo järjelläkin asioihin, mikä minusta tekee minulle todella hyvää. En enää vello tunteissani, vaan katson myös objektiivisesti suurta kuvaa, ja tiedän, että asiat muuttuvat, ja myös parempia aikoja on luvassa.

  Toki välillä olen huolissani, mutta sitten päätän, etten anna ajatukselle energiaa, vaan keskityn siihen, mitä tässä hetkessä voin tehdä. Nyt tosin se on tarkoittanut tätä kirjoittamista, ja helposti leimaan sen täysin hyödyttömäksi ajankäytön tavaksi ja mietin, että pitäisi mennä nukkumaan, jotta pitäisin kylliksi huolta itsestäni. No, tämä on hauskaa. Niin kuin eilen, kun katsoin ensin Sinkkuelämää-elokuvaa mummon kanssa ja sen jälkeen vielä kukuin katsoen ja kuunnellen Robbie Williamsia.. Omiaan nostattamaan energioitani ja piristämään. Sen jälkeen kirjoitin vielä runojakin Robbien inspiroimana.

  Järkeä tai ei, niin päätin toimia, ja näköjään tänäänkin jokin vain ajaa kirjoittamaan. Maailmassa ja elämässäni on niin paljon käsiteltävää, sisäistettävää. Ja tämä kirjoittaminen on yksi keino käsitellä ja sisäistää tai päästä yli tarpeesta tehdä niin.. ;)

Tässä pieni runo vielä, kun tuntui, et jotain pitää sanoa. Alku ikivanhasta runostani, loppu tän hetken mietteitä. Onnea ja Siunausta matkallesi.

Omaperäisyys - viheliäinen oikku maaailmassa.
Löydä oma juttusi, ruoki sielusi.
Iloitse ja oivalla,
rohkeaksi tulla uskalla.

Tässä vielä toinen:

Jokainen kohtaaminen
vahvistaa minua
tarjoaa mahdollisuuden oivaltaa,
karsia, puhdistaa.

Aloitan puhtaalta pöydältä
jokaisena aamuna,
kyllin vahvana,
kyllin viisaana
siihen päivään.

Hyvää yötä.<3


Heli

 

 

Minäkö sen kummempi

Minäkö sen kummempi,
parempi tai mahtavampi,
vain sen takia, mitä omistan
tai osaan, enemmän kuin sinä?

Minäkö sen rakkaampi,
Jumalan silmissä.

On hauraus vaikeaa, niin vaikeaa
hyväksyä,
ei voi kaikkea ymmärtää.

Sattuu moni asia.

Silti jatkettava.

Onneksi siitä voiman saan.

Ja kiitollisuus mieltä kohottaa.

Voi sokaistua toisen valosta,
voi kadottaa itsensä.

Onko teille käynyt näin, olette tahtoneet olla niin hyvä, että olette nähneet hyvän ulkopuolellanne, mutta ette itsessänne, ja lopulta ymmärtäneet, että koska teistä tuntuu pahalta, sillä on jokin viesti, ettekä enää ymmärräkään kaikkea ja kaikkia?

Minulle on tullut siitä vielä pahempi mieli, kun olen alkanut laittaa rajoja ja kyseenalaistamaan tekojeni jaloutta ja epäitsekkyyttä.

Nyt vasta alan nähdä sen läpi ja olen tavoittanut uudestaan tietynlaisen neutraaliuden ja rauhan, kun aloin rakastaa myös egoani, näin sen nään. En enää vaadi itseltäni salamannopeaa muuttumista ja mukautumista olosuhteiden mukaan, vaan ymmärrän, että kaltoinkohdeltu itseni tarvitsee aikaa ja voimia antavia asioita.

Ihana ajatus, että on koko elämä aikaa, niin pitkä tai lyhyt kuin se sattuukin olemaan.

Antakaa aikaa asioillenne loksahdella kohdalleen. Siihen menee joskus paljonkin aikaa, eikä kiirehtiminen silloin auta. <3

Hukassa, löytäen jälleen. Toivoa on aina. Nyt kyllä jotain tapahtuu!

Onko meidän tarkoitus oppia täällä jotakin? Toki - sitä en kiistä. Olen vain väsynyt analysoimaan joka ikistä tilannetta. Tuntuu hyvältä päästää irti. Luotan siihen, että opin, mitä on tarkoitus, silloin kun on tarkoitus, ja olen siihen valmis.

Tällaisenaankin, saan kai olla vapaa
ja maistaa elämää,
vahvana, täysillä.

Jos ei ole rahaa, eikä onnea rakkaudessa,
on silti jotain, mitä ei voi menettää,
oma rehellisyys ja sisäinen tuli.

Tänään oli tunne, että olen vähän hiipumassa,
se suretti, kun tajusin,
että täytyyhän tulesta muistaa
pitää huolta,
vähän kohennella,
paijata ihmisolemustaan,
kokea kenties jotain uutta.

Keinoja lisätä tultahan on lukuisia ja elämästä voi nauttia monella tavalla. Nyt kai unien mailla on ajankohtaisinta minullekin.

Hyvää yötä ja kaunista aamua myöhemmin. <3


Heli