Näkyvänä

Nyt voin sanoa kaikkien näiden vuosien jälkeen, että kun jouduin kiertämään tämän vanhan blogini sivujen kautta, tuo näkyväksi-sana ei enää resonoinut, kuten ennen aina on tehnyt jonkin tarpeen tunnun, päämäärän tunnun. Nyt tajuan, että olen vihdoin viimein itselleni näkyvä. Se oli päämääräni: olla tarpeineni itseäni niin lähellä, että koen olevani yhtä sen tarvitsevan osani kanssa, ettei tarvitse enää eritellä niinkään, mikä on mitäkin. Aiemmin kuvittelin, että kyse on muista, että olisin toisille näkyvä. Nyt sitten siis tajusin, että kyse oli koko ajan itsestäni. Eräs ystäväni sanoikin, että sinä olet, Heli jo näkyvä, mistä hieman suutuin, koska itse en niin ollenkaan kokenut. No, nyt olen nimen omaan itselleni se, kuka tahdon: paras ystäväni, paras tukeni, paras ihminen maan päällä, itsestään selvin osa tätä koko hommaa, mutta en kohtele enää itseäni itsestään selvänä, vaan niin hyvin kuin osaan. No, nähtäväksi jää, miten hyvin tässä onnistun, mutta voi mikä olo mulla on, täysin ehjä, kokonainen.

Toki mieleeni herää epäilyksiä tämän olon kestosta ja niin edelleen, muta mitä siitä, ennenkin olen selvinnyt, ja sehän on tärkeintä. ;)


Heli

Uusi alku

Olen nyt kaiketi pysyvästi muuttanut tuonne uuteen blogiini: Uusi alku, jos joku ei vielä sitä ole hoksannut koskaan katsoa. Aion pitää tämän blogin olemassa ja luettavana myöskin. Kenties vielä joskus täällä jotain julkaisenkin, jos tuntuu sopivammalta paikalta. Kiitoksia vain koko vaiheesta blogini parissa ja ihanaa on ollut myös lukea ja seurata teidän juttuja.

Heli