maanantai 18. kesäkuuta 2012

Pähkäilyä ja kutsu jakamaan

Antaako sydäntään, vai eikö antaa -
luottaako, vai eikö luottaa.
Järki ja tunteet puhuu eri kieltä.
Justiinsa saanut itsensä kasaan ja
sit mennään.
Huh, huh tätä elämää. <3

Nyt olen kyllä ihan omassa rauhassa, mutta ulkopuolella myllää sellainen tunnemylläkkä, ettei paremmasta väliä, siis minussakin. Ehkä parasta on, etten reagoi siihen mitenkään. Olen vain omassa rauhassani - seurassakin.

Mutta sellainenhan minä olen ollutkin - kuin Buddha suurimman osan ajasta aikaisemmin. Toimiiko sellainen? Eikö tavoitteeni ole kuitenkin tehdä ajatuksistani ja tunteistani näkyviä - edes itselleni? Mielestäni on. En voi siis pettää todellista itseäni jollain feikkikuvitelmalla siitä, miten asioiden pitäisi olla. Minulla on tarve olla rehellinen itselleni ja muille. Juuri siten löysin tänäänkin oman voimani ja intuitioni. Voin sanoa rehellisesti, jos jokin homma ei mielestäni toimi. Ei minun tehtäväni ole vain hymistellä läpi elämäni. En halua sitä enää ollenkaan.

Vapaus - mitä se on? Pikemminkin - mitä se vaatii? Siis, eihän se vaadi mitään. Se vain on. Luonnonlaki täällä - vapaa tahto.

Tajuan kyllä, että suurimman osan draamasta kehitän omassa päässäni, ja myös halukkuuden osallistua niihin, oli sitten kyse perheestäni, sukulaisistani tai ystävistäni.

Miten oppia tervehenkisempää ajattelua? Keskittymällä niihin asioihin, jotka ovat hyvin ja, joiden takia täällä kannattaa olla, mitkä saavat olon tuntumaan hyvältä ja toiveikkaalta.

Lähden nyt illaksi viettämään aikaa vanhojen tuttujen kanssa. Kivaa vaihtelua sekin. Hieman minua jännittää sekin, etten ole taas nähnyt niin paljon ihmisiä kerralla samassa kiinteässä tilassa pitkään aikaan. Ja kutsu tuli yllättäen: tänään.

Tunnen itseni toipilaaksi. Olen menossa työnhakuun ja olen samalla miettinyt myös sairaslomaa. Ja tätä on jatkunut kauan. Olen kai tuntenut vastenmieliseksi heittäytyä taas yhteiskunnan avun ja tuen varaan. Viimeksi olin maaliskuussa sairaslomalla. En ole saanut rahaa oikein mistään, kun en ole jaksanut hakea rahoja. Olen ollut ihan karmeassa kunnossa henkisesti. Se on verottanut voimiani myös fyysisesti. Viimeksi eilen ranteeni aristivat ja olivat niin kipeät, että pelkäsin. Tänään sitten ne tuntuvat jo paremmilta. Olen syönyt niin huonosti, että ei olisi ihme, jos kehoni olisi rikkoutunut siinä touhussa. Se on tietysti surullista, mutta en voi muuta kuin keskittyä tähän hetkeen. Pelkään, että olen mokannut jotain pahemman kerran. Tunnen olevani aivan tyhjän päällä.

Menen toki lääkäriin jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin aion nauttia illasta. Kai tartun vain niihin pieniin onnen hetkiin ja alan rakentaa mielekkäämpää, kokonaisvaltaista elämää, jossa kunnioitan myös kehon tarpeitani.

Välit perheeseeni ovat nyt paremmat. Pyysin rahaa, koska en muuten tulisi toimeen ollenkaan, enkä jaksa enää stressata raha-asioitani. Ehkä kerron joskus, miltä tuntuu, kun menettää kaiken. Siltä minusta on tuntunut. Olkoon sitten päänsisäistä draamaani tai ei.. Sitä paitsi tarkoitan enemmän sitä, millä on merkitystä. Vaikka olisi katto pään päällä ja rahaa pankissa, ei paljon lohduta, jos menettää kaiken, mihin on uskonut, tai menettää itsensä. Kenties vahvistun ajan myötä tai sitten en. Tunnen olevani vahva, kun olen selvinnyt - olisin voinut niin helposti luovuttaa..

Kertokaa omia valopilkkujanne viikon varrelta. Olisi ihana kuulla niistä.


Heli 

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Läheisyys.
Välillämme ei ole esteitä,
mutta en minä niitä tarvitsekaan.
Rajoja minä tarvitsen.

Päivästä toiseen teen töitä
unelmieni eteen.
Köyhänä vaellan maailmassa -
ja silti rikkaana.
Voi, mitkä runsaudet meitä odottavatkaan,
joka hetkessä.

Hengitä, helli.
Sinä olet -
tarpeeksi,
juuri tällä hetkellä.
Rakas, sinä.


<3

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Runo Poem


Hei!

Kirjoitan nyt englanniksi välillä. Jos se on sinulle vaikeaa lukea, voin myös suomentaa tekstit ja ehkä perustan myös toisen blogin näille. Muutenkin suunnitteilla toinen blogi, jossa keskityn uuden elämän luomiseen.

Jatka eteenpäin, jos haluat lukea vielä runoni suomeksi, tosin toinen runo.

Now I love you more than you love yourself.
I wish you could see yourself as beautiful I see.
Your divinity shines through you,
you don't believe it maybe,
but you are for someone a dream come true.

So embrace the being you are.zzl
See every day as a gift.
Let your dreams flow through you
and manifest your life
the way you like.

You are beatiful, you are dear.
I know you don't believe me,
but just remember,
how I love you now and
keep that feeling near.

En nyt ala suomentamaan tätä. Olen avoin ehdotuksille. Voin julkaista erikseen eri kielistä materiaalia. Minulle on helpompaa ilmeisesti kirjoittaa englanniksi tietyistä asioista. Äidinkielihän on tunteiden kieli, joten kirjoitan nyt runon tunteistani:

Jäätynyt sydän
ei salamoi enää viisauteni,
ei sulata sydämiä lauluni,
kun olet poissa - rakkaus.

Uskoin sinuun sittenkin.
Halusin uskoa.
Tahdoin uskoa.
Sinä rakkauteni.
Sinä liekkini.
Sinä totuuteni.

Nyt olen ehjä jälleen.
Haavoja on,
mutten välitä niistä enää,
niin etten tekisi sitä,
mitä haluan.
En anna sinun estää sitä,
et estänytkään tahallasi,
et tiennyt, mitä teit,
ymmärrän sen nyt.

Matkani jatkuu.
Liekö loppua koskaan.
Äärettömyydessä vaellan,
kiitollisena kurjuuttani parannan.

Ja, tosiaan. Kertokaa, mitä pidätte. Onko tämä kaksikielisyys ok? En tiedä, mihin tämä nyt menee. Kaikkihan kehittyy koko ajan. Tuntuu hyvältä sallia se itselle. <3 Heli

( I don't know why I wrote this, it's not that I am like that all the time. But just feeling so much love and gratitude right now and remembering some moments when I didn't know myself at all, and wanted just to be loved, and then one person showed me what love is. I didn't understand that then but now I realize it was toughest learning I have ever had, because that person also ewoked some not so nice feelings with her talks, and I was completely puzzled by that thought that I loved her and at same time I didn't understand her at all. Through the years the same feeling came again and again and grew more and more, and I fellt like becoming insane with it, because some one really hurted me, and I hurted him. I deserted myself and became paranoidic for everything. It was horrible. I nearly killed myself and I didn't want any help any more after that experience. I wanted to love every one, but I didn't know what love was any more. I fellt completely failed, and didn't almost eat anything or take care of myself at all. I just meditated and wanted to know what love is, and feel it the way I fellt it before. Till yesterday I had been split up mentally and physically. Now I feel whole again and I'm so grateful for it that I can't just tell.. Now if you need some one to cheer you up or feel better, remember that first of all, it's you who can make it happen. I honestly understand that it's not easy to love yourself, so if you want to share some experience with me, I'm grateful for giving somethin back from my experience. I'm still healing. I'm not near enough ready for some dream life like I had planned it. Maybe that doesn't happen and something better comes my way instead. I'm prepared for that at least in some leve. So I just wanted you to know that you're never alone. And you are loved. And blessed being so I love you as much as I love myself right now. Be the person you came here to be. Blessings.) Heli

Hei!

Kirjoitan nyt englanniksi välillä. Jos se on sinulle vaikeaa lukea, voin myös suomentaa tekstit ja ehkä perustan myös toisen blogin näille. Muutenkin suunnitteilla toinen blogi, jossa keskityn uuden elämän luomiseen.

Heli

Sometimes the angels sing for me

Sometimes I feel lonely
then I go to my heart
and hear angels singing for me,
apreciating me for being here:
then I'm not alone any more -
then I feel love and support.

Annan anteeksi. Miten onki anteeksianto tänään mielessä? Se parantaa, uskon niin. Kaikki on hyvin, Heli, sanon itselleni, vaikkei oikeastaan tunnu siltä. Olen ollut paljon yksin - liikaakin, jos keneltä tahansa kysyttäisi, jos tietäisivät..

Nyt tuntuu, että uusi lehti kääntyy elämässä. Opin rakastamaan itseäni päivä päivältä enemmän. Innan kurssi auttaa siinä. Hiljaisuuden puutarhan sivuilta löytyy Luovuuden piiri. Sitä kautta voi tutustua, jos kiinnostaa.

Henkisyys on elämää tässä ja nyt. Minä elän tässä ja nyt. Ja olen kiitollinen teille kaikesta, lukijani, ja myös yleensä ottaen näen elämän nyt yhtenä. Ei ole mitään ulkopuolellani, mistä en tavalla tai toisella selviytyisi.

Olen nauttinut suuresti teksteistänne, voimauttavista kuvistanne, ajatuksistanne, energioistanne. Olen peloissani julkaissut tekstejäni ja toivonut, että joku niistä pitäisi. Nyt olen sitä mieltä, ettei sillä ole enää väliä. Mikä on totta, se on totta - minulle tai kenelle muulle tahansa.

Nyt siis tämä ajanjakso päättyy. Olen valmis. Haluan arvostaa asioita enemmän, haluan nähdä jokaisessa kastepisarassa sen kauneuden, mitä se edustaa. Haluan arvostaa itseäni. Haluan olla rehellinen itselleni.

Olen valmis kohtaamaan itseni sellaisena kuin olen. Nyt on se aika.



Heli Komulainen

torstai 7. kesäkuuta 2012

Sieluni sait laulamaan,
elämä yhdessä jaettiin.
Kesti hetken, toisenkin,
kolmannella jotain katkaistiin.
Me erillemme jouduttiin.
Ei tahtomme riiittänytkään
venettä keikauteltiin,
kyyneleitä virratettiin.

Olit suloinen joka tavalla.
Jotain herkkää sisälläsi aistin.
Niin kaunis mies.
Herkkä, voimakas.
Ja silti niin haavoittuvainen.
Pahuus meissä -
kuka arvasi,
että murhenäytelmän kaikesta
aikaan saamme.
Missä on ne vuodet,
jotka saimme, koimme?
Missä on se käsi,
joka silitti päätäni?
Se keho,
joka halasi.
Tiesin,
ei ikinä kieltäytyisi.

Minä vapiseva haavanoksa.
Halusin vain auttaa.
Halusin laulaa
kauniimmin.
Ja henkistyä.
Henkistyä halusin.
Ja kirjoittaa -
runoja ja kuumeisia seksitarinoita.
Ja romantiikkaa ja unelmia.
Me yhdessä -
voi, miten hauskaa meillä oli.
Nauroimme katketaksemme
ja silti,
huuto ja hiljaisuus vuorottelivat
liikaa.

Halusin vain miellyttää.
Halusin tehdä sinusta vahvan.
En nähnyt, kuinka heikko olin sisältäni.
En välittänyt.
Jatka, sanoin itselleni,
jatka, vaikka mitä tapahtuisi.

Ja sitten -
kuolema
tarotkorteissa kerta toisensa perään,
ero, lähtö
ei se lähtenyt meistä -
se jokin, mikä ihmiset yhteen sitoo.
Ei vieläkään.
Punos, katkeamaton, side. Yhteys.

Sinun käsivartesi ympärilläni.
Sinä - turva.
Sinä - epävakaus!
Sinä - katkera toivo.
Huudan sinua, älä jätä, älä mene pois!


Yksin
kuolema
turva
kauhu
rukous
toivo
pelastus
elämä
kauhu
toivo
rukous
pelko
pahuus
elämä
elämä
rakkaus