Vapautta kohti

Tämä on nyt toden teolla polkaissut prosessini käyntiin, niin kuin Quinoaa Heidikin on kertonut, että voi käydä, kun aloittaa blogin pitämisen.
Nyt on yö, ja huomaan taas, että minun on aivan pakko kirjoittaa, koska olen jättäny niin paljon sanomatta. Se on harmittanut, enkä voi ottaa enää sitä riskiä, että palaisin vanhaan myötäilemisen ja itseni sabotoinnin elämään, joka ei antanut kovin paljoa, ja otti sitäkin enemmän siitä, mikä minussa on aitoa.
Nyt siis toivon, että tämä korjausliike saa aikaan muutoksen, vai onko sittenkin parempi vain heittäytyä miettimättä turhia. Kyllä minä nyt mielestäni juuri heittäydyn, vaikka onkin tarve analysoida aina tekemisiään. :)

Olen aina pitänyt hiljaisuudesta. Kun kuulee omat ajatuksensa, saa ladattua akkujaan, ja vaikka on ollut kiireistä opiskeluelämää ja muuta, on silloinkin se aika pitänyt vain ottaa jostain tai seuraukset ovat olleet katastrofaaliset - näin tietenkin vain mielen tasolla.

Elämä vain on. Ei sitä voi ohjailla - en siis minäkään yritä, jos mahdollista. :P







Heli

Voin olla mitä olen

Suuren ahdistuksen jälkeen voin todeta, että olen olemassa, ja se on oikeutukseni. Ei tarvitse mitään, ei pidä mitään. Olen vain ja hengitän ja kaikki on hyvin.

Ihanaa päivän jatkoa itse kullekin.




Heli

Ehdollistumia ja haaveita

Oma käyttäytyminen sitten jaksaa ihmetyttää: on tunnekoukkuja eri ihmisiin, siis vaan sitä, että on tottunut heidän läsnäoloonsa omassa elämässä. On eri asia olla ystävä kuin täysin ehdollistunut siihen, että saa muilta sen vastauksen juuri tähän mieltä askarruttavaan kysymykseen tai tilanteeseen, jonka voisi aivan hyvin ratkaista itsekin. Ja sitten on tilanteita, joissa kyllä tiedostaa mikä on se uusi järkevämpi tapa toimia, mutta vielä toistaiseksi menee vanhan kaavan mukaan, eikä kykene vielä toimintaansa muuttamaan. Olen kyllä onnistunut siinä, etten enää välttämättä toimi juuri niin, vaan meinaan toimia, kunnes tajuan järkevämmän toimintamallin, mutta aina se ei onnistu. 
Tässä mennään taas tietty alueelle, jossa on kyse oman äänen kuuntelemisesta. Itselle on ollut tärkeää meditoida ja hiljentyä, että kuulee tuon sisäisen äänen.
Kenties jolle kulle tämä aihe voi mennä hieman yli ja saattaa miettiä, pitääkö sitä nyt kaikesta kirjoittaa, mutta itse olen sitä mieltä, että kaikesta voi puhua. Minun tarkoitus ei ole antaa mitään ihannekuvaa itsestäni, vaan nimenomaan jakaa täällä asioita, mitkä itseä mietityttävät.
Mitä voimme saada toisiltamme loppupeleissä kuin ymmärrystä ja hyväksyntää - onko muulla edes merkitystä? On tietenkin ääritapauksia, joissa nämä suhtautumistavat ovat vaikeita valita, mutta eikö silloinkin se ole juuri se tie, jolla vapauttaa itsensä tuomitsemasta?

Sitten mukavampiin asioihin, eli siihen, mistä tällä hetkellä haaveilen. Ne ovat aivan tavallisia asioita: sitä, että hommaan sukset ja rupean hiihtämään ainakin kerran viikossa vielä, kun lunta on jäljellä. En ole harrastanut juurikaan hiihtoa, vaan käynyt hiihtämässä noin kerran, pari vuodessa, jos sitäkään. Siellä, mistä olen kotoisin, olisi ollut kyllä ihanteelliset mahdollisuudet harrastaa juuri kyseistä lajia, mutta en ole ollut kovinkaan liikunnallinen ja tämän asian soisin muuttuvan elämässäni.

Siis, kerron nyt tässä lähiaikoina, miten edistyn näissä haaveissani. Olen myös kirjoittanut runoja ja lauluja, joita myös varmaan julkaisen täälläkin hieman. Haaveilen siitä, että julkaisen oman levyn joskus ja vieläpä ehkä runokirjankin. :)

Tahtoisin nyt, että kertoisitte jokainen haaveistanne, jos tahdotte, ja ehkä sitten joskus saan kuulla, oletteko toteuttaneet niitä.

On ilo jakaa mitä tahansa elämän kokemuksia, joten odotan innolla myös sellaisia kertomuksia, jos vain tahdotte jakaa. Sen lisäksi, että tarinat erottavat meitä, ne myös yhdistävät, koska jokainen on joskus ollut ymmällään oman elämänsä kanssa tai pelännyt, että ei koskaan tule saamaan mitään merkittävää aikaan.

Kiitos tästä ja palataan taas, kun on aika.



Heli

Jännittää

En ole koskaan tehnyt mitään tällaista: uskaltanut tulla näin näkyväksi - mistä matkasta blogini on tarkoitus ainakin nyt kertoa. Tiedän, että on muitakin joille se on ollut vaikeaa - ei ole löytänyt omaa ääntään tai uskaltanut tuoda sitä kuuluviin. On niin paljon sellaista maailmassa, mikä harhauttaa, jos emme ole säilyttäneet yhteyttä sisäiseen keskukseemme. Tuo yhteys on minulle arvokkaimpia asioita, ja varmasti kenelle tahansa, joka on joskus kokenut, mitä sen löytyminen tai vahvistaminen on saanut aikaan omassa elämässä ajatustasolla, jos nyt ei vielä aivan käytännössä.
Olen etsinyt omaa totuuttani kauan ja ollut varmasti välillä itsekäs uppoutuessani omiin maailmoihini ja miettiessäni, miten saisin elämäni toimimaan. Nyt olen päättänyt alkaa jakaa kaikkea mitä olen itsestäni löytänyt muillekin, ja se tuo joka kerta elämääni iloa, kun niin teen.
On ihanaa löytää yhteys toiseen ihmiseen. Nykyään tuntuu, että lähes aina oppii jotain uutta, kun tapaa kenet tahansa. Toivon, että kommentoit rohkeasti tekstejäni, koska se merkitsee minulle todella paljon - kunnon keskustelu siis!
Olen innoissani tästä uudesta alusta itseni kanssa ja toivon, että minulla on jotain annettavaa sinullekin.


Heli