Transformaation kynnyksellä

Taas tullut pähkäiltyä ihan liikaa kaikkea, miksi en voi toimia jollain tietyllä tavalla. Tänään sitten huomasin, että antauduin täysin hetkelle.

Alkuperäiset suunnitelmat eivät tunnu enää pätevän.

Alan kaivaa maata jalkojeni alta - pelkään. Höpsis.

Katsoin viime yönä Eat pray love- elokuvan. Ihana, suosittelen lämpimästi. Tosin inhoan katsoa elokuvia epävirittyneessä tilassa, mutta olin jo pitkään suunnitellut katsovani sen ja aina keksinyt jotain muuta tekemistä. Noh, se joka tapauksessa inspiroi minua miettimään oman elämän haltuunottoa. :)

Oma tahto on kuitenkin se, mitä pitää kunnioittaa. En jaksa nyt jauhaa henkisistä näkökulmista, vaan sanon suoraan, etten aina kuuntele tahtoani ja kun mitta tulee täyteen, se tulee, ja sit ei auta muu kuin vaihtaa suuntaa. :)

Nyt päiväjärjestykseni ei sisällä muita rutiineja kuin meditoinnin ja syömisen. Olen ikään kuin lomalla. En jaksa tehdä töitä, enkä miettiä päämääriä, kun käytännön elämä on kesken.

Äh, ja toisaalta, voisin ihan hyvin miettiä laajemminkin elämää kuin, että mikä on kesken. Joka tapauksessa lähden ensi viikolla Helsinkiin AuraTransformaatioon, jos nyt ei tule muutoksia.

Olen tuotakin asiaa pohtinut, että hyödynkö siitä ja niin pois päin. Luin viime yönä sivuja, jotka käsittelivät kundaliinisyndroomaa, ja tajusin, että tilassani on ollut kyse juuri siitä.

Olen kuitenkin kylkiäisinä tai tarkoituksena? öhöm.. löytänyt sellaisen sisäisen onnen tilan. Nytkin tuntuu, että olen rakastunut elämään. Toki olen mukavuusalueellani tälläkin hetkellä, mutta ennen en suonut itselleni edes sellaista. Menen siis päin vastoin näitä juttuja ja nautin nyt kunnolla siitä tunteesta, et jalkani ovat maassa ja nautiskelen elämästä.

Oli kamala tunne, kun näin, että maayhteyteni on katki. Nyt luotan, että Maaäiti pitää minusta huolen ja Isä Jumala myös.

Ja kaikki muu onkin tyhjää. Koen väistämättä olevani pedannut alkua jollekin uudelle minussa ja elämässäni. Ehkä lähden jonnekin töihin, ehkä tutustun uusiin ihmisiin, ehkä muutan muualle Suomessa tai ulkomaille.

Ei ole muuta sanottavaa kuin, että pelottaa aivan hirveästi. Ja toisaalta jännittää positiivisesti. Nyt tiedän, etten ole olosuhteiden tai kenenkään uhri. Maailma tuntuu seikkailupaikalta, ja elämä on minulle uusi joka päivä.


Kiitos teille kaikille matkaseurasta.

Ehkä siirryn nyt enemmän tuonne ulkomaailmaan joksikin aikaa. Ainakin siirrän painopistettä itsestäni ulospäin. Ootte ihania. Namaste.



Heli - tyttö, jota edelleen jännittää jo pelkkä ruokakauppaan meno.. Ja luistelemaan ja elokuviin ja... :) <3

Päivityksiä kammarista

Kahden käsi kädessä. Eri suuntiin katsoen. Ote irtaantuu - väkistekin.

Ei ole kestävää tämän taivaan alla kuin sisäinen rauha, kun sen tahtoo omistaa.



Mihin voimani riittävät?

Nukkumiseen. Syömiseen. Ruoan laittoon. Keskusteluihin. Ulkoiluun. Liikuntaan. Iloitsemiseen. Elokuvan katseluun. Puun halaukseen. <3


Unelmani on elää vapaana.

Harkitsen AuraTransformaatiota. Olen jo perehtynyt kyseiseen hoitoon. Luin kirjaa asiasta, Anni Sennovin kirjoittama. Olen utelias ja uskon, että se auttaa jotenkin. Vaikka varmasti ei ole kiinni uskostani. :)

Ainut asia, mikä mietityttää on, pystynkö elämään elämääni uuden ajan ehdoilla ja niiden energioiden ehdoilla. Olen kyllä tehnyt radikaaleja ratkaisuja. Tuntuu silti, että tarvitsen sen hoidon, että voin päästä vielä paremmin sisäisen ääneni äärelle ja omaan voimaani.

Tullut taas valvottua. Elämän tapani eivät nyt ihan tue muutosta, mutta harjoittelu tekee mestarin. Olen levännyt paljon sen jälkeen, kun kävin Äiti Amman luona. Sama juttu oli viimeksikin kaksi vuotta sitten. Olen tuntenut häneen vahvaa yhteyttä jälkeenkin päin.

Minulla on vahva tunne siitä, että jokin on taas muuttumassa. En vain tiedä, mikä. Haluan nimen omaan muuttaa elämääni sydämestäni käsin, en päästä.

En yritä täyttää mitään odotuksia, ellei jokin todella tunnu tärkeältä. Minulla on hieman ristiriitainen olo viimeajoista. Olin todella korkealla noin viikon ja sitten tuntuu, että nyt maadoitun taas tänne elämään. Se on varmasti hyvä, mutta olen erittäin hämmentynyt.

Tuntuu, että oloni on ollut juuri tuota aaltoliikettä korkeisiin sfääreihin ja tavalliseen elämään. Matalat energiat tuntuvat välillä epämiellyttäviltä ja luotaan työntäviltä, välillä suorastaan välttämättömiltä, ainakin ruoan muodossa.

Minulla on myös tunne, että tarvitsee itkeä todella paljon, että saa puhdistettua energiasysteemin ja vapautettua itseään. Se ei ole minulle kovin luontaista, että itken, ennen kuin olen ihan täynnä kuonaa ja pettymyksen tunnetta. Sitten alkaa vasta hälytyskellot soida, ja murrun. :)

Tämä kirjoittaminen vaan tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Vapautan itseäni myös tällä tavoin.

Ootte ihania kaikki. Haluan sanoa niin, että jokainen tulee ajatelleeksi sitä, eikä anna vetää itseään alas. Kyllä näitä ilon aiheita saa hakea välillä, kun on murehtinut liikaa. Silti kai niitä on. Jos ei muita niin se, kuinka upeita me kaikki ollaan.

Se on ihan sama, mitä mieltä ollaan. Kaikki kuitenkin osallistuu tähän jumalaiseen leikkiin ja näytelmään. Se satuttaa välillä, mutta loppupeleissä kaikki on hyvin.

Mää lepään nyt armossa ja kehotan, et teet saman, jos tunnet omaksesi. Kyllä huomisen tehtävät joutavat odottamaan sen aikaa, että ihminen saa koottua itseään ja ajatuksiaan ja vahvistuttua kylliksi. :)

Hyvää yötä.


Heli

Minä kaksi kolmantena

Sydän rikkinäisenä, en anna sen kovettua - en anna.

Omituinen kapinallinen. Ja joskus tiesin parhaani.

- Hah, kenen paras?

- Onko se paras, ettei välitä, että sattuu? Tunteettomuuteenko tässä pyritään?

Alan saada tarpeekseni. Aina sinä vain vaadit ja vaadit.

Mutta minä sain levätä armossa hetken. Se oli paras hetki.

Nyt minä haluan samaa nannaa lisää. Mahan täydeltä.


- Ja mitä kehoni kertoo?

Uupumusta ja innottomuutta se valittaa. - Mitäs teet elämästäsi niin hankalaa. Solvaat itseäsi valinnoillasi.

- Happea riittää, kun annat itkun ja pettymyksen tulla ulos tunteina ja sanoina.

- Se yksi ei kyllä kuuntele. Ei sitä huvita.

- Mitä sinä siitä yhdestä. On muitakin.

Etkö näe, että peili on likainen? Et sinä itseäsi näe siitä hänen peilistään. Näet sen, mitä hän  ei halua kohdata.

- Entä, jos hän on oikeassa, että olen huono?

- Mitä sitten, tyttö kulta. Kaikki ovat huonoja. Sinäkin olet. Hän on.

Ja kaikki ovat hyviä. Riippuu täysin näkökulmasta, mihin haluaa katsoaa.

- Mihin minä sitten katson?

Sisimpääni.

Näen hyväksyvän valon ja rakkauden. En uskonut, että sellaista on.

Mutta, miten vaikea on lakata olemasta heittopussi? Miten vaikea on uskoa, että olen juuri sellainen kuin tarvitsee olla?

Niin vaikea, ettei kannata edes yrittää.

Unelma

Olen jättänyt niin paljon asioita tekemättä. Missä minulle maksetaan takaisin ne hetken, jolloin olen luopunut itsestäni, koska en ole halunnut loukata ketään?

Ei missään. Maksu on jo tapahtunut. Korkein maksu on, kun oivaltaa itsensä. Se on se, mikä on.

Silloin kaikki on selvää. Ja kaikki tapahtuu juuri nyt. Ei ole katumusta, koska tietää, että elämän jokainen hetki ja jokainen valinta on johtanut vain tähän hetkeen.

Oikeastaan kaikki on tässä ja nyt.

Kiitos kaikesta. <3

Intohimo

Miten elää sellaista elämää kuin haluaa?

Tuo kysymys jäi minulla päällimmäiseksi, kun kävin Hengen ja tiedon messuilla Helsingissä viime viikonloppuna. Mietin tuota kysymystä vakavissani.

Nyt tuo kysymys ei enää liikuta minua. En voi saada selville vastausta siihen miettimällä. Teen valinnat sydämeni mukaan. Jos haluan, että elämäni on runsasta ja iloista, en voi tehdä sydämeni vastaisia valintoja. Tämän tajusin.

Rakkaus on niin yksinkertaista. Nyt tuntuu minulle tärkeimmältä seurata intohimoani, seurata sitä, mikä sytyttää minut.

Olin niin kauan lähes kuolleena. En enää tunnistanut itseäni ja tarpeitani. Millään ei ollut enää mitään väliä.

Nyt tajuan: olen uskollinen itselleni - se on kaiken ydin. Ja kuuntelen sisälläni olevaa rakkautta. :)

Kaikki järkeilyt on järkeilty. Pyrin nyt keskittymään siihen, mikä sytyttää minut elämään, mikä täyttää minut yksinkertaisella onnella ja mikä palkitsee pelkällä olemassaolollaan.


<3




Heli

Sinä olet minulle tärkeä. Rakastan sinua.

Minä olen. Oletko sinä se, kuka haluat olla? Toteutanko vain ulkoa opittua kaavaa? En toteuta. Se ei ole helppo tie, ja sitä pelkään. Se on jännittävää ja palkitsevaa, mutta myös ajoittain pelottavaa ja kaikki eivät ole silloin ystäviäni..

Vapaa olemassaolo vaatii rohkeutta, vastuunottamista, omaa voimaa, uskoa. Saa sanoa, jos jokin unohtui pois listalta, varmasti unohtui. Usko kauneuteen on tässä maailmassa koetuksella. Itsekin hylkäsin sen uskon, koska jokin veti alaspäin. Sain kuitenkin tänään sellaisen lahjan Kaikkeudelta, että olen ikuisesti kiitollinen. Ihminen, johon tutustuin hetki sitten, kuunteli minun huoliani niin läsnäolevasti, etten ole pitkään aikaan kokenut sellaista turvallisuutta.

Sen kokemuksen myötä minussa nousi sellainen halu parempaan, halu toteuttaa itseäni, halu uskoa itseeni.

Se, miltä tänään tuntuu, on jokin opas siitä, miten olen itseäni kohdellut, tai miten minun kannattaa itseäni kohdella. Joskus tarvitsee potkua persauksille, toisinaan tarvitsee lempeyttä, ymmärrystä, myötätuntoa. Sitä jälkimmäistä minä tarvitsin tänään, ja jo se, että sen tajuan, helpottaa oloani.

Mitoitan ja suunnittelen elämääni nyt tämän oivalluksen pohjalta. Otan pieniä askelia, ja kaikki tekemäni ratkaisut hyväksytän sillä, mihin uskon. :)

Turvaan Jumalaan kaikessa, mitä pelkään. Siitä saan kaiken tarvittavan voiman.



Kiitos, kiitos, kiitos. <3

Mietteitä yöhön ja seuraaviin päiviin.

1.10.11

En etsi totuuksia itseni ulkopuolelta.

Annan itseni levähtää omassa  totuudessani.

Sallin sen laajeta ja antaa minulle voimaa.

Pyrin vastaanottamaan mitä toisilla on annettavana.

Jätän kaiken Luojan haltuun.

Tiedän, että teen joka hetkessä parhaani ja kehityn koko ajan.

Sallin itselleni epäonnistumiset.

Kaikki on juuri nyt hyvin. Luotan, että näin on.

Kiitos.


<3
Heli