Ole siunattu, kun tänne käyt

Hei jälleen!


On aika solmia aiemmin aloittamani ketjut yhteen, ja luoda niistä jotain uutta.. Conscious evolution, eli tietoinen evoluutio, vihreä energia, valita voimaantuminen ja ilo - jälleen.. :)

Huomenna on taas uusi päivä, ja uusi mahdollisuus. Ole sinä se muutos, jonka tahdot maailmassa nähdä.. Niin sanotusti: katsellaan. Tämä on uusi alku.


<3



Heli

Hei taas

Otan tämän vanhan blogini käyttöön. Tässä on jotenkin pehmeämpi energia. En  mieti sen kummemmin nyt linjoja, vaan jatkan kirjoittamistani, kun se hyvältä tuntuu. Tässä runo ensialkuun:

En selittele, en kerjää.
Tämän maailman vain sen väriseksi
värjään, mikä sydämen laulamaan
saa
kaunista, ikiaikaistakin lauluaan.

Ystäväni, jos murehdit.
Lohtu ota vastaan.
Kiitos, että olet, Juuri
tuollaisena,
ihanana.
En mikään Jumala ole,
mutta tiedä, kaunis
olet.
Elämässä paljon on kaunista.
Minä ainakin tahdon sitä kokea.

Itsekäskin olen osannut olla
tuossa tahdossani.
Ei toisen sisälle nähdä voi.
Sydän kyllä näkee paljonkin.

Ja sitä täydellistä hakiessaan
hukkaa helposti osan viisaudestaan.

Maltti on valttia.
Ongelmia saa, kun niitä hakee.
Sukupolvien viisauskin voi näyttäytyä
painolastina.

Kuka minä olen elämäni veneessä?
Minne se minua vie?
Onneksi saa huokaistakin, aina välillä,
kun tohtii.



Heli

Näkyvänä

Nyt voin sanoa kaikkien näiden vuosien jälkeen, että kun jouduin kiertämään tämän vanhan blogini sivujen kautta, tuo näkyväksi-sana ei enää resonoinut, kuten ennen aina on tehnyt jonkin tarpeen tunnun, päämäärän tunnun. Nyt tajuan, että olen vihdoin viimein itselleni näkyvä. Se oli päämääräni: olla tarpeineni itseäni niin lähellä, että koen olevani yhtä sen tarvitsevan osani kanssa, ettei tarvitse enää eritellä niinkään, mikä on mitäkin. Aiemmin kuvittelin, että kyse on muista, että olisin toisille näkyvä. Nyt sitten siis tajusin, että kyse oli koko ajan itsestäni. Eräs ystäväni sanoikin, että sinä olet, Heli jo näkyvä, mistä hieman suutuin, koska itse en niin ollenkaan kokenut. No, nyt olen nimen omaan itselleni se, kuka tahdon: paras ystäväni, paras tukeni, paras ihminen maan päällä, itsestään selvin osa tätä koko hommaa, mutta en kohtele enää itseäni itsestään selvänä, vaan niin hyvin kuin osaan. No, nähtäväksi jää, miten hyvin tässä onnistun, mutta voi mikä olo mulla on, täysin ehjä, kokonainen.

Toki mieleeni herää epäilyksiä tämän olon kestosta ja niin edelleen, muta mitä siitä, ennenkin olen selvinnyt, ja sehän on tärkeintä. ;)


Heli

Uusi alku

Olen nyt kaiketi pysyvästi muuttanut tuonne uuteen blogiini: Uusi alku, jos joku ei vielä sitä ole hoksannut koskaan katsoa. Aion pitää tämän blogin olemassa ja luettavana myöskin. Kenties vielä joskus täällä jotain julkaisenkin, jos tuntuu sopivammalta paikalta. Kiitoksia vain koko vaiheesta blogini parissa ja ihanaa on ollut myös lukea ja seurata teidän juttuja.

Heli

Letting go
Letting go makes me sad
and makes me smile.
Letting go of my fears
makes me strong.

Being vulnerable makes me
feel more life.

Being here and now
accepting
like I am
makes me empty,
and I guess,
makes me know who
I am.

There's no more to add
just life in life.
No more words,
more actions,
well intented
and hopefully wiser.

There's no need for analyses
I just am,
nore can I be anywhere else
so  I choose to do my best
and trust the Universe.

Surun meren sisällä velloessa,
miten saan hengähdystaukoa tuskalta?

Peräännyn keskukseen,
tuijotan ikuisuuteen.

Matkan ikiaikaisen teen,
unohdan, keskityn Itseen.

Ilon ja onnen löydän.
Rajat häipyy, maailma soi,
liekkeihin päädytään,
yhdistytään,
onni, autuus, kun turha jää.

<3

  Edellinen runo syntyi, kun selasin vanhoja kuviani. Se tuntui hieman vaikealta, herätti tunteita, joita en ollut ajatellutkaan. Tajuan, että syömishäiriöni on ollut syystä. Vaativa asenteeni on myös tehnyt minut onnettomaksi.
 
  Silti lempeydessä päätän hyväksyä, että en välttämättä pääse siitä asenteesta itseäni kohtaan heti eroon. Voin vain tehdä parhaani.

  Olen ollut henkisyyden myötä huolissani siitä, mitä sanoja käytän. Muun muassa juuri tuo tehdä parhaansa-fraasi on ollut arvostelun kohteena. Tehdä parhaansa - kenelle, kenen näkökulmasta, mikä on parhaan raja, miten se määritetään, kuka sen määrittää? No, joo.

  Tunnistan sen kyllä, kun olen rehellinen itselleni. Ehkä sitä tarkoitan, olen rehellinen tämän hetkisistä kyvyistä ja taidoistani.

  Olen käymässä vanhempien ja mummoni luona. Se tuntuu ihan mukavalta, mutta on myös haasteellista, kun ulkopuolelta tulee viestiä siitä, mitä muut odottavat minulta, ja huomaan itsekin, ettei ole aina helppoa olla, kun ei eläkään vain itselleen ja on siinä sitten totuttelemista.

  Tottakai se tekee minulle hyvääkin, niin kuin sosiaalisuus muutenkin. Saan myös vanhemmiltani tukea, myös retuperälle menneen talouteni selvittämiseen, mihin pyysin kyllä myös tukihenkilön apua, mutta kun kotiini tuli vesivahinko, pakka meni uuusiksi, ja oli entistä vaikeampi selvittää, mikä juuri tällä hetkellä on tärkeää ja olennaista. Päätin, se on tänne tulo.

  Se, mitä olen jo tähän mennessä jälleen löytänyt itsestäni, myös suhteessa läheisiini, on arvokkaampaa kuin, mitä olisin varmaankaan enää tutuissa kuvioissani löytänyt, ja tuskin olin valmis edessäni oleviin haasteisiin, koska jumitin niin paljon, ja ajatukseni olivat jo ajat sitten kulkeneet samoja ratojaan, ja niin myös käyttäytymiseni ja tekemiseni. Pieniä edistysaskeleita tapahtui, mutta oli tuskaista, kun olosuhteet suorastaan puristivat kasaan, kun en kyennyt näkemään enää omaa arvoani ja tarkoitustanikaan kunnolla.

  Nyt jaksan suhtautua jo järjelläkin asioihin, mikä minusta tekee minulle todella hyvää. En enää vello tunteissani, vaan katson myös objektiivisesti suurta kuvaa, ja tiedän, että asiat muuttuvat, ja myös parempia aikoja on luvassa.

  Toki välillä olen huolissani, mutta sitten päätän, etten anna ajatukselle energiaa, vaan keskityn siihen, mitä tässä hetkessä voin tehdä. Nyt tosin se on tarkoittanut tätä kirjoittamista, ja helposti leimaan sen täysin hyödyttömäksi ajankäytön tavaksi ja mietin, että pitäisi mennä nukkumaan, jotta pitäisin kylliksi huolta itsestäni. No, tämä on hauskaa. Niin kuin eilen, kun katsoin ensin Sinkkuelämää-elokuvaa mummon kanssa ja sen jälkeen vielä kukuin katsoen ja kuunnellen Robbie Williamsia.. Omiaan nostattamaan energioitani ja piristämään. Sen jälkeen kirjoitin vielä runojakin Robbien inspiroimana.

  Järkeä tai ei, niin päätin toimia, ja näköjään tänäänkin jokin vain ajaa kirjoittamaan. Maailmassa ja elämässäni on niin paljon käsiteltävää, sisäistettävää. Ja tämä kirjoittaminen on yksi keino käsitellä ja sisäistää tai päästä yli tarpeesta tehdä niin.. ;)

Tässä pieni runo vielä, kun tuntui, et jotain pitää sanoa. Alku ikivanhasta runostani, loppu tän hetken mietteitä. Onnea ja Siunausta matkallesi.

Omaperäisyys - viheliäinen oikku maaailmassa.
Löydä oma juttusi, ruoki sielusi.
Iloitse ja oivalla,
rohkeaksi tulla uskalla.

Tässä vielä toinen:

Jokainen kohtaaminen
vahvistaa minua
tarjoaa mahdollisuuden oivaltaa,
karsia, puhdistaa.

Aloitan puhtaalta pöydältä
jokaisena aamuna,
kyllin vahvana,
kyllin viisaana
siihen päivään.

Hyvää yötä.<3


Heli