Meidän tiemme oli silloin vielä yhteinen.
Kumpikin omille teillemme lähdimme.
Jäit minuun ihoon kiinni,
ei mennyt päivääkään,
etten olisi sinua ajatellut.
Läheisyyden hetkemme - kauniit.
Putosin sinussa, tyhjään tilaan -
tilaan, joka oli silloin vain meitä varten.
Loimme toisillemme elämää - kauniimpaa.

Itkin katkerasti, kun lopetimme sen kauneuden.
Tilalle ei ole vielä tullut mitään.
Me jäimme kiinni ihoihimme.
Emme löytäneet parempaa, todempaa -
paitsi elämän.

Sinä elät, minä elän,
kituen, huonompana.
Vähä vähältä rakastan elämää enemmän.
Sinun jälkeesi sillä on eri merkitys.
Eri elämä se on - kokonaan.
En voi nähdä vielä, mitä se on.
Se täyttää hiljaisuuden sisälläni,
kauniimmin kuin kukaan täällä voi.
Näen sen kauneuden kaikkialla,
olen osa sitä.


Kiitos - rakkaus. Sisäinen rikkauteni.