Olla yhtä kaiken kanssa -
kovankin kivun keskellä?
Ei, eristäydyn,
vetäydyn omaan maailmaani.
Ei minussa mikään liikahda.
Olen vain.
Itken sisimpäni tuskia, niin kauan kätkettyjä, hiljennettyjä.
Minä olen.
Armeliaisuus itseäni kohtaan.
Kenties jo tänään vähäsen.
Huomenna..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti