Sieluni sait laulamaan,
elämä yhdessä jaettiin.
Kesti hetken, toisenkin,
kolmannella jotain katkaistiin.
Me erillemme jouduttiin.
Ei tahtomme riiittänytkään
venettä keikauteltiin,
kyyneleitä virratettiin.

Olit suloinen joka tavalla.
Jotain herkkää sisälläsi aistin.
Niin kaunis mies.
Herkkä, voimakas.
Ja silti niin haavoittuvainen.
Pahuus meissä -
kuka arvasi,
että murhenäytelmän kaikesta
aikaan saamme.
Missä on ne vuodet,
jotka saimme, koimme?
Missä on se käsi,
joka silitti päätäni?
Se keho,
joka halasi.
Tiesin,
ei ikinä kieltäytyisi.

Minä vapiseva haavanoksa.
Halusin vain auttaa.
Halusin laulaa
kauniimmin.
Ja henkistyä.
Henkistyä halusin.
Ja kirjoittaa -
runoja ja kuumeisia seksitarinoita.
Ja romantiikkaa ja unelmia.
Me yhdessä -
voi, miten hauskaa meillä oli.
Nauroimme katketaksemme
ja silti,
huuto ja hiljaisuus vuorottelivat
liikaa.

Halusin vain miellyttää.
Halusin tehdä sinusta vahvan.
En nähnyt, kuinka heikko olin sisältäni.
En välittänyt.
Jatka, sanoin itselleni,
jatka, vaikka mitä tapahtuisi.

Ja sitten -
kuolema
tarotkorteissa kerta toisensa perään,
ero, lähtö
ei se lähtenyt meistä -
se jokin, mikä ihmiset yhteen sitoo.
Ei vieläkään.
Punos, katkeamaton, side. Yhteys.

Sinun käsivartesi ympärilläni.
Sinä - turva.
Sinä - epävakaus!
Sinä - katkera toivo.
Huudan sinua, älä jätä, älä mene pois!


Yksin
kuolema
turva
kauhu
rukous
toivo
pelastus
elämä
kauhu
toivo
rukous
pelko
pahuus
elämä
elämä
rakkaus