Minä haaveilen, että jaksan käydä ulkona haistelemassa ruusuja joka päivä, että hymyilen nyt joka päivä pienille tai suurille asioille, että kunnioitan omaa totuuttani, tahdon laulaa enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä.. Tänään tuli pitkästä aikaa mieleen ooppera-aaria, jota haluaisin hieman koettaa, miltä se tuntuisi.. Todella haastava, mutta into, joka minussa nousi, oli suunnaton..
Tahdon ottaa valokuvia isäni antamalla kameralla. En ole jaksanut tutustua siihen, kun on ollut niin paljon muuta..
Tahdon maalata. Minulla on sekä akryyli- että öljyvärit. En ole maalannut paljoa, mutta olen aina nauttinut, kun olen saanut maalata, uskaltanut.
Onko tuossa kaikki? Siinä on jo aika paljon yhdelle ihmiselle.. Itsestä huolen pitäminen on tärkeää. Sen otan ohjenuorakseni nyt erityisesti..
Ilo - se on tärkeintä. Lapsenomainen ilo olemassaolon puhtaasta ihmeestä, jonka analysoinnilla niin helposti itseltään riistää, ja pohtimisella.. Oi, olemassaolo..
Vihreä väri nousee jotenkin tärkeäksi ja sininen myös - nyt on aika lepuuttaa hermojaan ja nauttia elämästä ihan joka päivä. Meinasin sanoa, ettei se helppoa ole, mutta sanonkin, että se on juuri niin vaativaa kuin asetan siinäkin itselleni tavoitteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti