Ehdollistumia ja haaveita

Oma käyttäytyminen sitten jaksaa ihmetyttää: on tunnekoukkuja eri ihmisiin, siis vaan sitä, että on tottunut heidän läsnäoloonsa omassa elämässä. On eri asia olla ystävä kuin täysin ehdollistunut siihen, että saa muilta sen vastauksen juuri tähän mieltä askarruttavaan kysymykseen tai tilanteeseen, jonka voisi aivan hyvin ratkaista itsekin. Ja sitten on tilanteita, joissa kyllä tiedostaa mikä on se uusi järkevämpi tapa toimia, mutta vielä toistaiseksi menee vanhan kaavan mukaan, eikä kykene vielä toimintaansa muuttamaan. Olen kyllä onnistunut siinä, etten enää välttämättä toimi juuri niin, vaan meinaan toimia, kunnes tajuan järkevämmän toimintamallin, mutta aina se ei onnistu. 
Tässä mennään taas tietty alueelle, jossa on kyse oman äänen kuuntelemisesta. Itselle on ollut tärkeää meditoida ja hiljentyä, että kuulee tuon sisäisen äänen.
Kenties jolle kulle tämä aihe voi mennä hieman yli ja saattaa miettiä, pitääkö sitä nyt kaikesta kirjoittaa, mutta itse olen sitä mieltä, että kaikesta voi puhua. Minun tarkoitus ei ole antaa mitään ihannekuvaa itsestäni, vaan nimenomaan jakaa täällä asioita, mitkä itseä mietityttävät.
Mitä voimme saada toisiltamme loppupeleissä kuin ymmärrystä ja hyväksyntää - onko muulla edes merkitystä? On tietenkin ääritapauksia, joissa nämä suhtautumistavat ovat vaikeita valita, mutta eikö silloinkin se ole juuri se tie, jolla vapauttaa itsensä tuomitsemasta?

Sitten mukavampiin asioihin, eli siihen, mistä tällä hetkellä haaveilen. Ne ovat aivan tavallisia asioita: sitä, että hommaan sukset ja rupean hiihtämään ainakin kerran viikossa vielä, kun lunta on jäljellä. En ole harrastanut juurikaan hiihtoa, vaan käynyt hiihtämässä noin kerran, pari vuodessa, jos sitäkään. Siellä, mistä olen kotoisin, olisi ollut kyllä ihanteelliset mahdollisuudet harrastaa juuri kyseistä lajia, mutta en ole ollut kovinkaan liikunnallinen ja tämän asian soisin muuttuvan elämässäni.

Siis, kerron nyt tässä lähiaikoina, miten edistyn näissä haaveissani. Olen myös kirjoittanut runoja ja lauluja, joita myös varmaan julkaisen täälläkin hieman. Haaveilen siitä, että julkaisen oman levyn joskus ja vieläpä ehkä runokirjankin. :)

Tahtoisin nyt, että kertoisitte jokainen haaveistanne, jos tahdotte, ja ehkä sitten joskus saan kuulla, oletteko toteuttaneet niitä.

On ilo jakaa mitä tahansa elämän kokemuksia, joten odotan innolla myös sellaisia kertomuksia, jos vain tahdotte jakaa. Sen lisäksi, että tarinat erottavat meitä, ne myös yhdistävät, koska jokainen on joskus ollut ymmällään oman elämänsä kanssa tai pelännyt, että ei koskaan tule saamaan mitään merkittävää aikaan.

Kiitos tästä ja palataan taas, kun on aika.



Heli