Tämä on nyt toden teolla polkaissut prosessini käyntiin, niin kuin Quinoaa Heidikin on kertonut, että voi käydä, kun aloittaa blogin pitämisen.
Nyt on yö, ja huomaan taas, että minun on aivan pakko kirjoittaa, koska olen jättäny niin paljon sanomatta. Se on harmittanut, enkä voi ottaa enää sitä riskiä, että palaisin vanhaan myötäilemisen ja itseni sabotoinnin elämään, joka ei antanut kovin paljoa, ja otti sitäkin enemmän siitä, mikä minussa on aitoa.
Nyt siis toivon, että tämä korjausliike saa aikaan muutoksen, vai onko sittenkin parempi vain heittäytyä miettimättä turhia. Kyllä minä nyt mielestäni juuri heittäydyn, vaikka onkin tarve analysoida aina tekemisiään. :)
Olen aina pitänyt hiljaisuudesta. Kun kuulee omat ajatuksensa, saa ladattua akkujaan, ja vaikka on ollut kiireistä opiskeluelämää ja muuta, on silloinkin se aika pitänyt vain ottaa jostain tai seuraukset ovat olleet katastrofaaliset - näin tietenkin vain mielen tasolla.
Elämä vain on. Ei sitä voi ohjailla - en siis minäkään yritä, jos mahdollista. :P
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti