Onko kaikki se kamppailuni syömishäiriöni ja myrskyisten ihmissuhteiden kanssa vain pahaa unta?
Olenko jo varmalla maaperällä? Voinko luottaa siihen?
En ole koskaan muualla ollutkaan. En halua ajatella, että tämä on vain mieleni luomusta. Mennyt voi ollakin - mutta tämä hetki tuntuu liian todelliselta. Ehkä sain sydämeni auki ja sen takia tuntuu, että tällä todellakin on jotain aivan uudenlaista merkitystä - elämälläni. Olen kiitollinen monesta asiasta.
En ole aina ollut ja senkin takia olen hakannut päätäni seinään, kun olen ajatellut, että tämän elämän pitäisi olla helpompaa. Voi kyllä se on helpompaa, mutta ei sillä tavalla kuin tahdoin - täysin eri tavalla kuin osasin kuvitellakaan.
Ja olenko nyt määränpäässäni. Olen määränpäässäni aina, kun olen tässä hetkessä. Ei minulla ole syytä tavoitella mitään silloin. Teen vain sitä, mistä nautin. Tänään ymmärsin, ettei siinä ole mitään pahaa. Syömishäiriökin alkaa helpottaa, kun en enää mieti, vaan teen niin kuin tahdon. Ja miten monesti minulle on sanottukaan siitä.. Huh huh, että siis juuri niin minun pitäisi tehdä. Oivalluksen täytyy kuitenkin usein syntyä kokemuksen kautta.
Mitä väliä sanoilla muutenkaan on, huomaan välillä ajattelevani. Nehän ovat tietty, työkalu, mutta itsellä ainakin on horoskooppimerkkitulkinnankin mukaan tilanne, jota kuvaa osuvasti lause: Maailma sanojen vankina. Eli siis minun ei tarvitse tehdä sitä, minkä osaan jo muutenkin, eli analysoida syy- ja seuraussuhteita ja erilaisia henkisiä teorioita. Minun kannattaa nimen omaan keskittyä tunteisiini ja siihen, mitä todella haluan tehdä.
Nyt, kun olen menossa äänittämään laulujani, teen todella niin. Se on tällä hetkellä tärkeää, vaikka minusta tuntuu, että en osaa arvostaa sitä vieläkään niin paljon kuin ehkä kannattaisi. Eihän ne nyt mitään kovin monimutkaisia biisejä ole ja en minä mikään huippu ole, mutta se on tärkeää, joten en minä itseäni viitsi loputtomiin painaa alaskaan.
Se saa riittää: itsensä vähättely, kurjistelu, omissa mokissa vellominen, analysointi. Nyt minä elän! Jos saatte minut kiinni näistä edeltävistä toimista, niin olisitteko ystävällisiä ja palauttaisitte minut kaidalle tielle ja vähän äkkiä, sillä minä en kestä enää sellaista meininkiä!
Kiitos jo etukäteen. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti