Ymmärtämisestä

On ollut sitten ihanaa. Olen vanhempien ja mummoni luona käymässä, asuvat samassa taloudessa lapsuuden kodissani. Täällä on rauhallista ja sillä tavalla helppoa, ettei tarvitse miettiä koko ajan syömisiä, eikä tarvitse olla yksin. Siis lomaa tämä ainakin on.

On tarkoitus olla täällä ensi viikon alkuun, mutta eihän sitä tiedä, ehkä kuitenkin olen, koska on tullut jo luvattua niin. Tietenkin, jos tulee jokin ihan ylittämätön idea, niin sitten kyllä lähden, oli mitä hyvänsä muka täällä.

Niin - on vaikeaa olla itsekäs terveellä tavalla ja jämäkkä - nytkin olen vetkutellut puhelimessa ja laiminlyönyt omia asioitani, kun on tuntunut, ettei viitsi lopettaa jonkin hauskan tekemistä. Olen saanut kyllä aikaiseksikin aika paljon viime aikoihin verrattuna ja, mitä järkeä on verrata ylipäätään, tiedän itsekin, että olen ollut ihan tarpeeksi ahkera.
Nyt sitten tänään olen ollut väsynyt ja saamaton ja soimannut siitä itseäni oikein reilulla kädellä. Ei se ole mikään ihme, kun ensin ei tee mitään ja sitten ihan hulluna kerralla. Olisiko jokin keskitie mahdollista - sitä minä tässä nyt mietin.

Kenties nämä minun juttuni jaksamisesta ottavat jo jotakuta pannuun. Olen tottunut siihen, että ihmiset eivät kestä uupumusta ja eivät halua kuulla siitä. On tietty toisenlaisiakin ihmisiä ja siitä olen kiitollinen. On myös tärkeää, että osaa puhua jostakin muustakin ja mielestäni ei ole kyse siitä, etten osaisi - välillä vaan vajoan omiin maailmoihini ja tässä on seuraus - hyvässä ja pahassa. :)

Ei minua tarvitse ymmärtää, ei. Minä tahdon vain ymmärtää itse itseäni - en suhtautua enää tuomitsevasti. Sitten minua ärsyttää, että edelleen itse suhtaudun joskus johon kuhun, että hän ei saisi olla tuollainen, vaikka tässäkin ihmisessä on paljon hyvää - karmeaa suvaitsemattomuutta.

Voi, te rakkaat. Minusta tuntuu, että olen jotenkin onnellinen, mutta aina en osaa arvostaa kaikkea ja siitä kai se onnettomuus yleensä johtuu. :) Minulla on ystävä, joka tekee juuri noin laittaa ikävän asian perään hymiön - niin sellaista se on tämä elämä - tahtoo sanoa.

Voi te, kun en aina osaa olla oikein ja sitten harmittaa. En osaa rakastaa. Ja sitten, kun osaan, edes vähän, olen onnellinen, niin onnellinen, että en muuta kaipaakaan. :)

Kyllä te tiedätte, mistä puhun. Kai jokainen tuntee sen joskus; ettei tarvitse mitään, kaikki on tässä ja nyt, ja elämä on juuri niin kuin pitää olla. Hakeminen on tylsää, tylsistyttävää. Minä koetan olla tyytyväinen. Kiitos teille kaikille, jotka olette tulleet lukijoikseni ja satunnaislukijoille tai muille.


Heli