2.1.12
Kuolema väijyy ja katsoo
jokaisella korkealla kalliolla
menen alaspäin tai ylöspäin.
Minä jatkan matkaa.
En epäröi
ja kuolema jää taa - hetkeksi.
Sytytä minut liekkeihin.
En tahtoisikaan jäähtyä
enää koskaan.
Putoan alas,
ja vaikka turvaköysikin pettää -
löydät minut jälleen ja
kiskot minut henkiin ja
minä en luovuta.
Anna minulle armo tänä iltana,
kun sitä kaipaan kaikista eniten,
koska niin paljon tänään sain
ja pelkään -
jo huominen sen vie.
Enkö opi mitään -
sekin mietityttää
ja turhuuteenko päiväin' käytän?
Olen kaunis sellaisena kuin olen,
mutta silti pelkään, enkä saata uskoa,
että olen täydellinen tällaisenaan.
Nukuta siis minut,
että jälleen herään huomassas
ja korkeimmassa ilossa
saamme taasen kohdata.