Olen rakkaus. Olen minua ympäröivä energia ja sisälläni oleva energia. Olen rajaton.
Ihmettelin elämää - sen kokemuksia. En uskonut, kun sanottiin: se satuttaisi. Halusin lisää. Minä onneton vain halusin.
Nyt annan sen vähän, mitä minulla on annettavana. Annan nöyränä, häpeillenkin vaatimattomana ja epävarmana.
Ei, saatanko sanoa: tälläkin on väliä - minullakin on väliä - sillä mitä annan?
Sen hetken, kun niin koen, koen ja elän vahvasti. Muuten tuskin hengitän.
Oi, Jumala - anna minulle voimaa antaa kaikkeni. Anna viisautta nähdä itseni. Elämä - sellaisena kuin se on. Kiitos.
2 kommenttia:
kiitos Heli..
Minä oisin voinut myös kirjoittaa nuo sanat, tuon tekstin..
ihmettelen usein,
miksi se valo, kirkkaus, lämpö, rakkaus on niin syvällä minussa, että joskus on vain niin vaikea tavoittaa...
Yksin en voikkaan.
missä on se joka auttaa?
kun pyydän , rukoilen,
tulooko hän?
halaus sinulle♥
Kiitos, Hanne.
Halaus samaten! <3
Ja onnen murusia tiellesi lähettelen.
Lähetä kommentti