Minä olen. Oletko sinä se, kuka haluat olla? Toteutanko vain ulkoa opittua kaavaa? En toteuta. Se ei ole helppo tie, ja sitä pelkään. Se on jännittävää ja palkitsevaa, mutta myös ajoittain pelottavaa ja kaikki eivät ole silloin ystäviäni..
Vapaa olemassaolo vaatii rohkeutta, vastuunottamista, omaa voimaa, uskoa. Saa sanoa, jos jokin unohtui pois listalta, varmasti unohtui. Usko kauneuteen on tässä maailmassa koetuksella. Itsekin hylkäsin sen uskon, koska jokin veti alaspäin. Sain kuitenkin tänään sellaisen lahjan Kaikkeudelta, että olen ikuisesti kiitollinen. Ihminen, johon tutustuin hetki sitten, kuunteli minun huoliani niin läsnäolevasti, etten ole pitkään aikaan kokenut sellaista turvallisuutta.
Sen kokemuksen myötä minussa nousi sellainen halu parempaan, halu toteuttaa itseäni, halu uskoa itseeni.
Se, miltä tänään tuntuu, on jokin opas siitä, miten olen itseäni kohdellut, tai miten minun kannattaa itseäni kohdella. Joskus tarvitsee potkua persauksille, toisinaan tarvitsee lempeyttä, ymmärrystä, myötätuntoa. Sitä jälkimmäistä minä tarvitsin tänään, ja jo se, että sen tajuan, helpottaa oloani.
Mitoitan ja suunnittelen elämääni nyt tämän oivalluksen pohjalta. Otan pieniä askelia, ja kaikki tekemäni ratkaisut hyväksytän sillä, mihin uskon. :)
Turvaan Jumalaan kaikessa, mitä pelkään. Siitä saan kaiken tarvittavan voiman.
Kiitos, kiitos, kiitos. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti