Kaipasin tänä aamuna jonkun kosketusta.
Olen ollut niin yksinäinen viime aikoina. Seurassakin tuntenut, että jotain puuttuu ja että olen jotenkin lukossa.
Nyt en ole enää ja olenkin yksin, mutta omasta tahdostani, ainakin nyt yöllä, enkä kaipaa todella vierelleni ketään nyt yöllä.
Ajatukset ovat eri asia – ne menevät omia latujaan. Ne vaativat ja saavat oman huomionsa olemassaolossani.
Eikä niitä tarvitse pelätä
Sain syötyä tänään hyvin ja olen ylpeä siitä.
Asiat tuntuvat sujuvan. Harjoittelinkin hieman illalla ja seurasin siinäkin täysin omia tuntemuksiani ja improvisoin jazz-tyylisesti periaatteessa kosmomusiikkiasteikolla. Siis parantavaa musiikkia. Huomasin jopa, että lauloin samaa asteikkoa, kun tarkistin, mitä säveliä käytin laulaessani. Ihanaa..
Nyt mieli täynnä kiitollisuutta ja olemassaolon rauhaa.
Kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti