Aikamoista on ollut. Nyt tuntuu, että on taas tukevaa maata jalkojen alla. Olin aika lamaantunut melko kauan. Olen kiitollinen, että se on nyt vähentynyt.
Vähentynyt - minusta tuntuu, että muutenkin vähenen koko ajan - tilalle tulee jotain muuta, kun luovun. On tullut etsiskeltyä kyllä vastauksia aika epätoivoisestikin välillä, kun en ole ollut maadoittunut. Eihän siinä mitään - elämäähän tämä vain on.
Olen kiitollinen myös, että ylipäänsä rauha tuntuu lisääntyvän. Ei se tarkoita lamaantumista, sanon itselleni. Saa silti vain olla, jos tahtoo. :)
Aurinkoa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti