Ah, elämä!

Positiivisuus ei ole kieltämistä, etenkään tunteiden. Se on hyväksymistä ja muutoksen voimaa ja vastaanottamista. Noista vaihtoehdoista kai päätetään, mikä kulloiseenkin tilanteeseen on sopiva suhtautumisvaihtoehto.

Minä olen tänään paljosta kiitollinen. Meinasin jo hautautua epätoivon suohon pitkästä aikaa. Hetken siinä vellottuani mietin ratkaisuvaihtoehtoja ja päätin soittaa veljelleni. Puhuminen auttoi.

Silti tunsin oloni jotenkin juurettomaksi ja levottomaksi. Istuin puun alla ja yritin rauhoittua. Tavallaan puhelimessa puhuminen ei oikein sovi minulle pitemmän päälle, kun se jotenkin kiihdyttää niin ajatuksiani ja päätäni.

Onneksi löysin rauhaa yhä enemmän, mitä pidemmän aikaa pyöräilin luonnon keskellä. Luonto on parantava ja voimakas - se on rauhaa, joka pysyy.

Me ihmiset teemme asioista usein niin monimutkaisia päässämme. Toisaalta, jos kuuntelemme mielihalujamme, on seurauksena usein ylenpalttinen mässäily aistinautinnoilla ja silti henkisesti usein todella tyhjä olo. Tiedättehän - tunne, että jotain puuttuu.

Kaiken sisäisen draamani jälkeen olen äärettömän kiitollinen tästä rauhan tilasta. Tuntuu, että olen vain sellainen kuin olen ja sillä hyvä.

Kotiin palattuani postilaatikossa odotti hääkutsulta näyttävä kirje, mutta en osannut ollenkaan arvata, keneltä se mahtaa olla. Olin todella liikuttunut jo tekstistä kutsun kannessa: "Tänään otan puolisoksi ystäväni, jonka kanssa nauran, jonka keralla uneksin, jonka vuoksi elän." Todella romanttista, mutta eniten tuli vain  olo, että ovat oikean ihmisen kanssa ja onnellisia. Sitten, kun näin, keiltä kutsu oli, purskahdin ilahduksesta itkuun, koska en ollut osannut odottaa kutsua juuri heiltä, kun olin epävarma tilanteesta. Ystävä, joka menee naimisiin, on minulle rakas ihminen, mutta emme ole juuri pitäneet yhteyttä, joten yllätyin aika paljon kutsusta. :)

Ah, elämä on ihanaa! En tunne itseäni enää lainkaan surkeaksi ja yksinäiseksi, vaan vahvaksi ja päättäväiseksi naiseksi, mutta ennen kaikkea vain olemassaolon todistajaksi, arvokkaaksi juuri tällaisena kuin olen, ja minulla on tunne, että selviän mistä tahansa.

Teille on myös koko ajan yhä ihanampi kirjoittaa, kun olen päässyt yli omista epävarmuuksistani enemmän ja rohkaistunut. Tavallaan olette minulle tärkeä yleisö tälle transformaatio prosessilleni, jos noin voi sanoa. :)

Nöyrimmät kiitokseni olemassaolostanne.