keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Anteeksi

En ymmärtänyt, että pelkäät. En ymmärtänyt, että kärsit.

En ymmärtänyt, että olet pieni niin kuin minäkin Kaikkeuteen verrattuna.

Että kaikki mitä koemme on vain pieni aallon liikahdus pinnalla kun syvällä meren sylissä on totuus ja rauha kaikkien ulottuvilla.



"Unohda aalto
Ei se enää tule.
Ei mikään ollut vettä raskaampaa.
Unohda kaikki.
Tämä silmänlume.
Ja tämä leikki
joka uuvuttaa.

Näe etäälle ja elä lokinlento.
Sen levollinen kaari maisemaan.
Ja sitten laulu.
Hiljainen ja hento.
Ja pieni laine
kuulumaisillaan."
 
- Mirkka Rekola

3 kommenttia:

SeijaTuulikki kirjoitti...

" Juuri nyt hetkesi on samanaikaisesti täysi ja tyhjä. Siinä yhdistyvät menneisyytesi, nykyisyytesi ja tulevaisuutesi. Tartu hetkeen, joka Sinulla on TÄSSÄ JA NYT. Ota tyhjä hetki vastaan. "

Olet kovasti kasvanut henkisesti! Näkyväksi!

Olen aina lukenut mielenkiinnolla blogiasi <3

Kiitos ponnahdusikkunastasi ja "tykätään" tuolla ==== >

Syksyä.. täällä satelee...

Heli kirjoitti...

Tykkäillään joo. :)

Kävin tänään metsässä kävelyllä ja nautin syksyn väreistä. Sadekin tuntu kivalta. <3

SeijaTuulikki kirjoitti...

Minä tykkään tuulesta <3

Tuuli tuivertaa ympärilläni
seison paikallani
nostan kädet sivuilleni
annan tuulen kietoutua itseeni
puhdistaen kaiken sisältäni

Kunpa vielä voisin olla kuin
luonto itsessään
saada kaiken ravinnon
tuulesta
sateesta
auringosta
Äiti - Maasta.

Ei tarvitsisi
ruokkia
tätä fyysistä
kehoa erikseen.

Aurinkoista
joskin sateistakin
Syksyä
Helille
Energiaa Valoa Rakkautta
Toivoa ihanaa <3