Ajatuksia

Täytän tyhjyyteni muiden sanoilla siitä, mitä on. Pelkäänkö omaa avaruuttani? Pakenenko sitä tietoisesti koko ajan? Onko noin vaikea antaa kaiken vain olla?

Etsiminen käynnissä edelleen, koska mieli ei vaikene. Se ei löydä kotia. Olenko pettänyt itseäni? Luullut olevani parempi kuin olenkaan.

Tämä blogin pitäminen ei huvita. En aseta itseäni jostain syystä näin alttiiksi. En tiedä, kuka olen - se pelottaa. Ei ole tarttumakohtia.

Kuka minut määrittelee? En minä itse - ei kukaan muukaan. Jumala on jo määritellyt minut lapsekseen. :) Pidän siitä ajatuksesta, vaikken olekaan uskovainen perinteisellä tavalla. Ja onko silläkään väliä.

Täällä minä kuitenkin olen - maan päällä. Ja kompastelen alituiseen. Enkä kuitenkaan. Tässähän minä olen. Onko se niin vaikeaa.

Sanoin terapeutilleni, ettei minun kannata ottaa itseäni niin vakavasti. Hän oli eri mieltä. Olen eri mieltä edelleen hänen kanssaan. Haluan vaalia keveyttä. Mutta en kieltää tosiasioita, silloin kun ne minua koskettavat. Ja se on  liikaa vaadittu, että sanat olisivat tärkeitä. Ylimielistä, jos automaattisesti oletan jonkun olevan mielestäni väärässä, jos hän ei käytä samoja sanoja kuin minä.

Olen nyt syönyt tänään jotakin. En laita ruokaa, mutta syön kuitenkin. Hyvä.

Seuraava askel: menen ulos, muuta en tiedä. Tuntuu kuin aikaa olisi liian vähän. En hallitse sitä. Se pelottaa koko ajan.

En teeskentele. Olen tahallani hankala ja kirjoitan näistä asioista. Kova pähkinä purtavaksi - ainakin itselleni.

Olen jotenkin muka tunteeton, enkä kuitenkaan ole. En vain jaksa enää ottaa tosissani, koska se satuttaa. On helpompi tarkkailla. Vastaukset tulevat ajallaan, jos enää niitä edes kaipaan siinä vaiheessa.

Rakkaus on sekä sanoja, että tekoja. Pidän tekoja tärkeämpinä. Millaisia tekoja? En tiedä.

Minulta on turha kysyä vastauksia mihinkään. Kysele kanssani. Se on kivaa. :)

Ei ollut tarkoitus edes julkaista tätä, kirjoittaa sellaista tekstiä. Nyt ajattelen, että mikä ettei - mitä salattavaa minulla on?

Tuntuu kuin kulissit olisivat kaatuneet. Olen paljaana ja alastomana. Tunnen itseni vapaaksi. Opiskelen uusia olemisen tapoja. Onko siinäkin sääntöjä? Varmasti on. Omanlaisiaan. :)

Tähän aikaan kaikille kannustusta. Ja myötätuntoa. :)


Heli