Olenko niin vihreä, etten näe valheiden läpi?
Tahdonko sitä, mitä tahdon, millä hinnalla hyvänsä?
Kuka kysyy ja mitä ? - Täysin alitajuntaisia kysymyksiä. :)
Tänään koin niin valtavaa onnistumista ja yllätyin myös täydellisesti ja myös pelästyin, mutten järkyttynyt.
Olin omassa keskuksessani ja olen ylpeä siitä.
Mitä tahansa tapahtuu, meidän ei tarvitse luopua omasta rauhastamme. Se on aina läsnä. Hallelujaa.
Ihmisyys on puhuttanut minua viime aikoina. En ole ollut asian kanssa kovinkaan sinut koskaan. Nyt alan päästä jyvälle. :)
Tunteeni ovat virranneet, ja alan tosiaan ymmärtää, että niissä ei ole mitään pahaa. :)
Alan ymmärtää ihmisyyttä ja ennen kaikkea itseäni sen vuoksi enemmän.
Elämästä tulee selvästi onnelisempaa sen myötä. :)
Rakkaus tekee haavoittuvaksi, muttei kovuus ole ennenkään ketään todella auttanut. :)
Miten toista autetaan? On helppoa sanoa, että auttaa antamalla sen, mitä tämä pyytää.
Onko tämä todellista auttamista? Mielestäni ei ole. Ei aina.
Tänään autoin ihmistä ensin aivan liikaa, siis en auttanut ollenkaan, en edes itseäni. En tajunnut sitä vasta, kun
tilanne oli jo niin paha, että mitä tahansa olisi voinut tapahtua. Ei ole ensimmäinen kerta, että jotain tuollaista on
minulle tapahtunut, valitettavasti. Ymmärsin, että tähän liittyy jokin opetus. En ymmärtänyt tilannetta ensin
lainkaan. Toimin niin kuin ennenkin - miten olin tottunut.
Ratkaisu tuli,kun en enää järkeillyt, vaan toimin niin kuin hyvältä tuntui, ja mihin kaikki signaalit viittasivat. Olin
jämäkkä, enkä enää niin sanotusti auttanut, vaan puolustin omia rajojani ja oikeuksiani ja tein selväksi, mitä
suvaitsen, mitä en.
Nyt on helppo huokaista. Tuntuu, että selviän tämän jälkeen mistä tahansa. Olen mennyt läpi pahimpia
pelkojani ja tällä kertaa voitin. En ketään toista, vaan itseni. :)
Mitä on rakkaus. Se ei ole nöyristelyä. Se on rehellisyyttä. Mutta se ei ole tyhmyyttä. Se on tarkoituksen
mukaisuutta, viisautta. Niin ajattelen.
Kirsi Ranto kirjoitti Deepthi-blogissaan, että Amman neuvo on olla yhtä aikaa pehmeä kuin kukka ja kova
kuin timantti. Tämä neuvo jäi mieleeni, ja pohdin sitä mielessäni paljon.
Uskon sen pitävän paikkansa ja pidän sitä kullanarvoisena neuvona kaikille. <3
Olen ollut niin äärettömän sinisilmäinen ja lepsukin. Olen kuvitellut, että kaikki tahtovat hyvää ja ovat
vilpittömiä. Vasta nyt ymmärrän, että niin ei asia ole.
En kehota ketään olemaan ylivarovainen, enkä muutenkaan neuvo ketään. On itse huomattava, mutta kaikkea
ei tarvitse kokea. Mutta ehkä minun on pitänyt käydä nämä näin läpi. Helpommallakin olisi voinut selvitä,
vaikka nämä olenkin itse valinnut elämääni. ( Tiedostin vieläpä tänään pyytäneeni, että koen jotain tällaista.
Aivan muuta asiaa, mutta tuo konfliktitilanne tuli ikään kuin kaupan päällisinä) Ja nyt haluan helppoutta,
yksinkertaisuutta.
Hallelujaa.
Nyt olen rauhoittunut sen verran, että voin käydä nukkumaan. Kaunista yötä, jos valvot, ja nuku hyvin.
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti