Päivityksiä kammarista

Kahden käsi kädessä. Eri suuntiin katsoen. Ote irtaantuu - väkistekin.

Ei ole kestävää tämän taivaan alla kuin sisäinen rauha, kun sen tahtoo omistaa.



Mihin voimani riittävät?

Nukkumiseen. Syömiseen. Ruoan laittoon. Keskusteluihin. Ulkoiluun. Liikuntaan. Iloitsemiseen. Elokuvan katseluun. Puun halaukseen. <3


Unelmani on elää vapaana.

Harkitsen AuraTransformaatiota. Olen jo perehtynyt kyseiseen hoitoon. Luin kirjaa asiasta, Anni Sennovin kirjoittama. Olen utelias ja uskon, että se auttaa jotenkin. Vaikka varmasti ei ole kiinni uskostani. :)

Ainut asia, mikä mietityttää on, pystynkö elämään elämääni uuden ajan ehdoilla ja niiden energioiden ehdoilla. Olen kyllä tehnyt radikaaleja ratkaisuja. Tuntuu silti, että tarvitsen sen hoidon, että voin päästä vielä paremmin sisäisen ääneni äärelle ja omaan voimaani.

Tullut taas valvottua. Elämän tapani eivät nyt ihan tue muutosta, mutta harjoittelu tekee mestarin. Olen levännyt paljon sen jälkeen, kun kävin Äiti Amman luona. Sama juttu oli viimeksikin kaksi vuotta sitten. Olen tuntenut häneen vahvaa yhteyttä jälkeenkin päin.

Minulla on vahva tunne siitä, että jokin on taas muuttumassa. En vain tiedä, mikä. Haluan nimen omaan muuttaa elämääni sydämestäni käsin, en päästä.

En yritä täyttää mitään odotuksia, ellei jokin todella tunnu tärkeältä. Minulla on hieman ristiriitainen olo viimeajoista. Olin todella korkealla noin viikon ja sitten tuntuu, että nyt maadoitun taas tänne elämään. Se on varmasti hyvä, mutta olen erittäin hämmentynyt.

Tuntuu, että oloni on ollut juuri tuota aaltoliikettä korkeisiin sfääreihin ja tavalliseen elämään. Matalat energiat tuntuvat välillä epämiellyttäviltä ja luotaan työntäviltä, välillä suorastaan välttämättömiltä, ainakin ruoan muodossa.

Minulla on myös tunne, että tarvitsee itkeä todella paljon, että saa puhdistettua energiasysteemin ja vapautettua itseään. Se ei ole minulle kovin luontaista, että itken, ennen kuin olen ihan täynnä kuonaa ja pettymyksen tunnetta. Sitten alkaa vasta hälytyskellot soida, ja murrun. :)

Tämä kirjoittaminen vaan tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Vapautan itseäni myös tällä tavoin.

Ootte ihania kaikki. Haluan sanoa niin, että jokainen tulee ajatelleeksi sitä, eikä anna vetää itseään alas. Kyllä näitä ilon aiheita saa hakea välillä, kun on murehtinut liikaa. Silti kai niitä on. Jos ei muita niin se, kuinka upeita me kaikki ollaan.

Se on ihan sama, mitä mieltä ollaan. Kaikki kuitenkin osallistuu tähän jumalaiseen leikkiin ja näytelmään. Se satuttaa välillä, mutta loppupeleissä kaikki on hyvin.

Mää lepään nyt armossa ja kehotan, et teet saman, jos tunnet omaksesi. Kyllä huomisen tehtävät joutavat odottamaan sen aikaa, että ihminen saa koottua itseään ja ajatuksiaan ja vahvistuttua kylliksi. :)

Hyvää yötä.


Heli