Avoimuus ei ole vaikeaa. Se on helppoa. Se on hauskaa. Se on rohkeaa. Se kannattaa. Miksi salailla yhtään mitään?
Mitä menettää olemalla avoin? Miksi pelata pelejä, joita ennen on suostunut pelaamaan?
Voiko luottaa vaistoihin? Pelkäänkö vieläkin liikaa kaikkea, mikä tekee hyvää? Mistä sellanen mahtaisi johtua? Voiko sille nauraa? :D
Pelkäänkö, etten osaa elää sittenkään? Hengitänkö liikaa? Rakastanko liikaa?
Voinko menettää jotain, mitä en voi omistaa? Saanko kaiken, mistä haaveilen, jos luovun kaikesta, mistä joudun luopumaan? Mistä vastustus nousee? Olenko yksin?
Pyysin, rukoilin tänään ihmettä, jota en voisi jälkikäteen kyseenalaistaa. Sitten aloin nähdä kaiken ihmeenä, tai arvokkaana.
Tiedän, että seuraava askel on otettava jossain vaiheessa. Ei - seuraava askel on joka hengitys, minkä otan. Siitä se lähtee. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti