sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Totuus on

Valo ja pimeys - molemmat yhtä tärkeitä. Mitä on valo? Valo on polariteetti, pimeys toinen puoli. En pelkää kumpaakaan. Olen ihmisenkeli. Ei ole muuta. Me kaikki olemme valon lapsia - rakkaudesta syntyneitä. <3

Määritä suhteesi pimeyteen, mitä se sinulle merkitsee. En usko, että täällä voi todella elää ennen kuin on kohdannut oman pimeytensä, myös ulkopuolella heijastuneena. Olemme kaikki yhtä, joten näet sen, mitä näet itsessäsi - joka tapauksessa.

Kun tämän olet tehnyt, et ymmärrä mitään, koska mitään ymmärrettävää ei ole. Voit leikkiä maan päällä vapaana ja onnellisena, ja se on se ainut asia, mikä pitää ymmärtää - olet vapaa.

Siis - ei ole mitään ymmärrettävää, mutta kuitenkin voit olla onnellinen. Se ei vaadi mitään - ei olosuhteita, ei asemaa, ei suhteita. Se on. Se on sinussa - sisälläsi olotilana.

Voin kirjoittaa, mitä teen, mutta kas, se tuntuu niin merkityksettömältä juuri nyt. Teen omia juttujani, sinä omiasi. Se, mikä arvo niillä on, on kiinni meistä itsestämme, meistä tekijöistä, luojista. Ei ole muita arvoja, me haluamme kasvaa, kehittyä - välillä pelkäämme sitä, välillä työnnämme itseämme väkisin eteenpäin, hampaat irvessä. Toisinaan olemme sairaita, mutta pyhyydessä, koskemattomuudessa, ikuisesti terveitä ja onnellisia.

On lukuisia syitä, miksi en voisi olla onnellinen, oikea ranteeni on kipeä, kun taivutan sitä, tai oli nyt en sitä huomaa, :) minulla on lukuisia hoitamattomia asioita, joiden annoin pilata konkreettisesti monta hyvää hetkeä, en tiedä mitään mistään elämässäni. Olen kai jonkun mielestä tuuliajolla. Mutta olen ajassa, paikassa, sisältä ehjänä, kokonaisena. Ulkoisesti tyynenä myös, iloisena, myönteisenä. Välillä yskäisen kunnolla, kun tukkosuus poistuu, välillä nauran kunnolla.

Olen koneella, syön jotain, nukun. Kenties huomenna käyn ulkona, ehkä tanssin. Silti - kaikki sitä samaa hienoa matkaa täällä, jonka arvo on täysin kiinni minusta itsestäni, minulle siis. Olen joka tapauksessa arvokas, mutta se pitää kokea, jos mielii olla onnellinen.

Provosoivasti kirjoitin: Totuus on, otsikoksi tälle kirjoitukselle. Ihan sama, mitä sinä ajattelet, ei sillä etten haluaisi kuulla, mitä ajattelet, vaan että en ota mahdollista arvosteluasi kovin vakavasti, paitsi että lukijani oletettavasti ymmärtänevät, mutta silti, ah, olen sanojeni vanki. Minulle tämä on totuus. Rakastan sinua. 



Heli

Ei kommentteja: