Pohdintoja.

6.12.11 Ennen oli kaikki niin selvää: kävin koulua, söin lääkkeet kiltisti, peseydyin, kävin pihalla, kävin kaupassa, kävin discossa, näin kavereita.

Nyt minulla ei ole mitään. En löydä muuta kuin ahdistusta monestikaan vanhasta. Ja uusi edessä - tahdonko olla vapaa? Onko Niko oikeassa - pähkäilen vain turhaan, enkä saavuta sillä mitään?

Oliko ennen kaikki paremmin? Olinko onnellisempi? Parannanko itseäni koko ajan - tulenko ehjemmäksi? Rupeanko eheytymään koko ajan enemmän ja enemmän. Puhunko vapaasti? Luonko enemmän?

Enkö ole koko ajan toivonut tällaista tilannetta, missä olisin vapaa velvoitteista, mikään ei kosketa muu kuin, mitä valitsen. Luon itse elämäni. Syön, mitä haluan. Olen, mitä tahdon.

Mikä on vaihtoehto? Huominen on kaunis. Voin päättää niin. Itsenäisyyspäivä. Kauniit energiat ilmassa.

Positiivisuus on lepoa itsessä. Ei ole muutettavaa. Voin vain olla. Menen vaikka luistelemaan, jos huvittaa. Määrittelen itse, mikä on minulle hyväksi. <3

Ystäväni sanoi tänään, että pohdin liikaa välillä. No, pohdin. Ei ole mikään uutinen. Puolin ja toisin olemme molemmat pohtineet. Nyt käännän uuden lehden ja pohdin niiden kanssa, jotka oikeasti haluavat tehdä myös niin. Tai nautin talvisesta päivästä. <3