Pudotit minut puusta,
katkaisin kylkiluuni,
katkaisin yhteyden itseeni, pyhimpääni luulin.
Pieniksi murusiksi hajosin lyönneistäsi.
Sisimmästäni nousi huuto:
vihreys maailma pelastaa -
olla kuin tabula rasa -
valmiina vastaanottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti