En ole menneisyyteni, en ole itkuni, särkyni,
en ole ihminen peilissä.
Nyt on menossa prosessi, missä aion luopua itsestäni: siitä, minä olen itseäni pitänyt. Huomaa, että suhtautumiseni muitakin kohtaan paranee, enkä enää pelkää niin paljon.
Ei ole tarvetta hautautua, kun ei ole mitään peiteltävää. Kaikki saa olla sulassa sovussa. Mussa itessäni ja kaikkialla.
Haluan huomauttaa, että mukavuusalueeni on tällä hetkellä erittäin pieni, mutta olen laajentanut sitä silti vähän viime aikoina, oikeastaan hurjastikin.
Uudet tuulet puhaltaa ja Luojakorteissa sanottiinkin, että oletko valmis. Mä voin vastata vain, että olen, vaikken tiedäkään, mihin siten sitoudun. ;)
Ilon ihanat lähteet pulppuilevat elämässäni nyt. Oon valmis mihin vaan - ku hyväksyn epäonnistumisetkin ja sen, etten yhtäkkiä pystykään, tai jaksa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti